0400 772350 info@annemaunula.fi

Perheoikeus

 

 

Avioehto

Lain mukaan aviopuolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen, ellei muuta ole määrätty. Avio-oikeus ei vaikuta puolisoiden omistussuhteisiin tai sitoumuksiin avioliiton aikana, vaan avio-oikeus huomioidaan vasta avioliiton päättymisen jälkeen tehtävässä omaisuuden jaossa, eli osituksessa. Mikäli puolisoilla ei ole avioehtosopimusta tai muutakaan avio-oikeuden rajoitusta, osituksen lopputuloksena kummankin puolison tulisi pääsääntöisesti saada puolet yhteenlasketun omaisuuden säästöstä.
Avioehtosopimuksella aviopuolisot tai kihlakumppanit voivat ennen avioliittoa tai sen aikana sopia avio-oikeuden ulottuvuudesta lain säännöksistä poikkeavalla tavalla. Avioehtosopimuksella voidaan esimerkiksi määrätä, ettei puolisoilla ole avio-oikeutta toistensa nykyiseen tai myöhemmin saamaan omaisuuteen.
Avioehtosopimus on laadittava kirjallisesti kahden esteettömän todistajan todistamana ja se tulee voimaan vasta rekisteröinnin jälkeen. Jotta avioehtosopimus tulee laadittua yksilöllisiä tarpeita vastaavasti ja kokonaistilanne huomioiden sekä muotomääräyksiä noudattaen, on avioehtosopimusta tehtäessä hyvä kääntyä lakimiehen puoleen.

Avioero, avoero, avopuolisoiden väliset sopimukset

Avioliitto päättyy joko puolison kuoleman tai avioeron johdosta.
Kummallakin puolisolla on joko yksin tai yhdessä oikeus hakea käräjäoikeudelta avioeroa, eikä toinen puoliso voi tehokkaasti vastustaa avioeron saamista. Mikäli puolisot hakevat yhdessä avioeroa, käynnistää hakemuksen jättäminen kuuden kuukauden harkinta-ajan, jonka kuluttua avioero voidaan uudesta yhteisestä tai toisen puolison yksin tekemästä hakemuksesta myöntää. Ensimmäisen vaiheen avioerohakemuksen käynnistämä harkinta-aika on enintään vuoden mittainen ja sen kuluessa toisen vaiheen hakemus on toimitettava käräjäoikeuteen. Mikäli puolisot ovat asuneet erillään keskeytyksettä vähintään kaksi vuotta ennen ensimmäisen vaiheen avioerohakemuksen jättämistä käräjäoikeuteen, on avioero mahdollista saada heti ilman harkinta-aikaa.
Avioeroasian liitännäisenä voidaan käsitellä ja ratkaista myös lasten huoltoon, tapaamisoikeuteen ja elatukseen liittyvät asiat. Avioerohakemuksen yhteydessä puolisot voivat jättää tuomioistuimen vahvistettavaksi puolisoiden tekemän sopimuksen alaikäisten lasten huollosta, asumisesta, tapaamisoikeudesta ja elatuksesta. Mikäli vanhemmat eivät pääse sopimukseen lapsia koskevista asioista, ne käsitellään ja ratkaistaan viime kädessä tuomioistuimessa.
Avopuolisoiden on hyvä laatia sopimukset avoeron varalta, samoin kuin avoliiton aikana sovellettava sopimus toisen puolison ja perheen elatuksesta sekä testamentti, jonka nojalla turvataan avopuolison taloudellinen tilanne siinä tapauksessa, että toinen avopuolisoista menehtyy.

Ositus

Kun avioerohakemus on vireillä käräjäoikeudessa tai kun avioliitto on purkautunut avioeron tai puolison kuoleman johdosta, on omaisuuden ositus toimitettava, jos joku asianosainen sitä vaatii.
Omaisuuden osituksesta on laadittava kirjallinen osituskirja. Sen allekirjoittavat jaon osapuolet ja kaksi esteetöntä todistajaa. Jos osapuolet eivät pääse sopuun omaisuutensa jaosta, osituksen suorittaa käräjäoikeuden määräyksestä ulkopuolinen pesänjakaja. Ositusta voidaan sovitella, jos ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen tai siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua toisen kustannuksella.
Jos kummallakaan aviopuolisolla ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen, ei ositusta tule toimitettavaksi. Tällöin tehdään osituksen sijasta ainoastaan puolisoiden omaisuuden erottelu.
Ositustilanteessa kannattaa aina turvautua asiantuntijan apuun, jotta esimerkiksi mahdollinen avioehtosopimus, muut avio-oikeuden rajoitukset, veroseuraamukset ja osituksen jälkeiset omaisuuden kirjaamiset tulevat asianmukaisesti huomioiduiksi ja hoidetuiksi.
Mikäli ositusta ei saada neuvotteluteitse aikaiseksi, haemme tarvittaessa käräjäoikeudelta pesänjakajan määräämistä.
Avioliiton päättyessä on syytä aina kirjallisesti sopia omaisuuden osituksesta tai erottelusta, jotta tulevaisuudessa, esimerkiksi toisen puolison kuoleman jälkeen, ei ole epäselvyyttä siitä, onko omaisuuden jako tehty.

Lasten elatus

Lain mukaan vanhempien tulee vastata lapsensa elatuksesta kykyjensä ja lapsen tarpeen mukaan siihen asti, kunnes lapsi täyttää kahdeksantoista vuotta. Kun koko perhe asuu yhdessä, vanhemmat useimmiten täyttävät elatusvastuunsa lasta kohtaan ilman erillistä sopimustakin.
Tilanteissa, joissa toinen vanhempi asuu pysyvästi toisaalla, kysymys elatusvelvollisuuden määrästä nousee kuitenkin esille. Vanhemmat voivat lähtökohtaisesti sopia elatusavun määrästä ja suoritustavasta haluamallaan tavalla. Elatusapusopimus, jonka sosiaalilautakunta on vahvistanut, voidaan panna täytäntöön lainvoimaisen tuomion tavoin. Mikäli sopimusta lasten huollosta ja tapaamisoikeudesta ei saada aikaan, voivat vanhemmat saattaa asian tuomioistuimen ratkaistavaksi.
Sopimuksella tai tuomiolla vahvistetun elatusavun määrää tai suorittamistapaa voidaan muuttaa uudella sopimuksella tai tuomiolla, mikäli niissä vanhempien tai lapsen olosuhteissa, joiden perusteella elatusapu on alun perin vahvistettu, on tapahtunut olennaisia muutoksia ja muuttamista on sekä lapsen että elatusapua suorittavan vanhemman olot huomioiden pidettävä kohtuullisena. Mikäli elatusvelvollinen laiminlyö vahvistetun elatusavun suorittamisen, on lapsella pääsääntöisesti oikeus saada kunnalta elatustukea.

Lasten huolto ja tapaamisoikeus

Jos lapsen vanhemmat ovat avioliitossa keskenään lapsen syntyessä, he ovat yhdessä lapsen huoltajia. Jos lapsen äiti ei ole avioliitossa, hän on yksin lapsen huoltaja, myös isyyden vahvistamisen jälkeen, elleivät vanhemmat sovi lapsen huollosta toisin tai tuomioistuin anna tarvittaessa päätöstä lapsen huollosta. Lapsen syntymän yhteydessä määräytynyttä huoltajuutta voidaan muuttaa joko tuomioistuimen tekemällä päätöksellä tai vanhempien välisellä sopimuksella, jonka sosiaaliviranomainen vahvistaa.
Yleensä lasten huollosta ja tapaamisoikeudesta sopiminen tulee ajankohtaiseksi silloin, kun vanhemmat eivät enää asu yhdessä esimerkiksi avioeron jälkeen. Lähtökohtaisesti lasten vanhemmat voivat järjestää lasten huollon, asumisen ja tapaamiset parhaaksi katsomallaan tavalla. Vanhemmat voivat sopia keskenään yhteishuoltajuudesta tai he voivat sopia, että lapsen huolto kuuluu yksin jommalle kummalle heistä.
Yhteishuollossa vanhemmat päättävät yhdessä esimerkiksi lasten koulutuksesta, asuinpaikan muutoksista, passiasioista ja uskontokunnasta. Lasten tavanomaiseen arkeen ja jokapäiväisiin asioihin liittyvissä asioissa päätökset tekee se vanhempi, kenen luona lapset ovat. Jos toinen vanhemmista on yksinhuoltaja, hän päättää yksin muun ohella edellä mainituista asioista, eikä hän tarvitse toisen vanhemman suostumusta niiden ratkaisemiseksi. Kaikissa huoltomalleissa lapsilla säilyy kuitenkin lakiin perustuva oikeutensa tavata muualla asuvaa vanhempaansa.
Mikäli sopimusta lasten huollosta ja tapaamisoikeudesta ei saada aikaan, voivat vanhemmat saattaa asian tuomioistuimen ratkaistavaksi. Tuomioistuimessa muun ohella kuullaan molempia vanhempia ja useimmiten hankitaan myös sosiaalilautakunnan olosuhdeselvitys, jonka yhteydessä lautakunta yleensä kuulee sopivalla tavalla myös lapsia. Tuomioistuimessa asia ratkaistaan lapsen edun mukaisesti tapauskohtaisen kokonaisharkinnan jälkeen.
Lapsen huolto voi määräytyä avioliiton, tuomioistuimen päätöksen tai vanhempien välisen sopimuksen perusteella.

Tarvitsetko lainopillista apua?
Ota yhteyttä.

RAISION LAKITOIMISTO

Raisiontori 5, II krs
21200 Raisio

0400 772350

info@annemaunula.fi